Miksi minä valokuvaan?

Miksi minä valokuvaan? Minä kuvaan, koska rakastan tallentaa hetkiä elämästä. Hetkiä, jota et koskaan saa takaisin ja jonka ihmisen vajavainen muisti kadottaa kaiken muun tarpeettoman joukkoon paikkaan, jota kai aivoiksikin kutsutaan. Minä kuvaan, jotta pystyt vielä kymmenien vuosien katsomaan jo sateenkaarisillalle siirtyneen koirasi silmiin. Minä kuvaan, jotta kaukaiset sukulaiset jotka eivät päässeet paikalle, voivat osallistua lapsesi ristiäisiin. Minä kuvaan, jotta vuosien päästä muistat enemmin sen tunteen, jonka koet kun voitit sen kilpailun etkä niinkään sitä mitalia, jota pidit silloin kädessäsi.

Minä valokuvaan, koska aikakonetta ei ole vielä keksitty muussa olomuodossa, kuin valokuvissa. Vain valokuva pystyy pysäyttämään ajan kulun hetkeksi, jotta sinä voit elää sen uudelleen. Minä kuvaan jotta minä muistaisin ja jotta sinä muistaisit, kaiken mikä on tärkeää elämässä: ne pienet hetket, ne tunteet jotka tekevät jokaisesta päivästä tärkeän. Ne vaan olevat, siinä hetkessä jossa ne vangittiin. Ehkä siksi minun on myös niin vaikeaa pyytää rahaa kuvistani, sillä se on kuin pyytäisin rahaa jonkun toisen elämän hetkien tallentamisesta.

Eräänä jouluna kävin kuvaamassa kahden perheen viimeisen joulun. En tuntenut perheitä itse, mutta vanha työkaverini tunti heidät. Näitä kahta perhettä yhdistivät alle 5-vuotiaiden lastensa syöpä. Tämä oli viimeinen joulu, jota he viettivät yhdessä perheenä. Oli joulukuusi, äiti, isä, isovanhemmat ja sisarukset. Ei ketään kavereita. Yksikään vanhemmista ei sinä aattona koskenut kännykkään. Olivat läsnä lapsillensa ja toisillensa. Yhtään kyyneltä ei näkynyt, oli vain lasten riemua joulupukista ja lahjoista. Minä istuin nurkassa ja toivoin, että olisin pystynyt kuvaamaan ilman salamavalon häiritseviä taukoja. Mutta kukaan ei näyttänyt niitä huomaavan. Kuvasin n. 3 tunnin ajan. Satoja pysäytettyjä hetkiä, jotka muuttaisivat muotoaan vuosien saatossa. Minä kuvasin, jotta yhdenkään näistä vanhemmista ei tarvinnut hetkeksikään olla mitään muuta kuin läsnä siinä hetkessä elämää, joka on niin tärkeä ja jota he eivät saa koskaan enää uudestaan.  Kunnioitin perheiden pyyntöä, enkä deletoinut yhtään kuvaa. Jokainen epäteräväkin kuva tallentui levylle muistoksi juuri siitä illasta, kun kaikki olivat läsnä juuri siinä hetkessä. Niitä kuvia en jaa kenenkään kanssa, ne kuvat ovat niille perheille.

Joten kuvatkaa ihmiset, sillä jokainen hetki on tärkeä. Rakastan Josh Griderin uutta kappaletta ”Pictures Do”, sillä se kuvaa täydellisesti syitä, miksi minä kuvaan:

“Pictures don’t grow up

Pictures never change

They’re frozen there, forever in the moment they were made

They don’t fall out of love, they don’t change their minds

They won’t ever get sick and leave hurtin’ hearts behind

They say there ain’t no stopping the hands of time

That ain’t true

Cuuse that’s what pictures do”

“Kuvat eivät kasva aikuiseksi

Kuvat eivät muutu

Ne ovat jähmettyneet siihen hetkeen, jolloin ne otettiin

Ne eivät lakkaa rakastamasta, ne eivät muuta mieltänsä

Ne eivät sairastu ja jätä särkyneitä sydämiä jälkeensä

Sanotaan, ettei aikaa voi pysäyttää

Se ei ole totta

Sillä sitä kuvat tekevät”

I still wanna

I still wanna listen to Florida crickets on front porch swing

I still wanna get up the courage to get on a stage and sing

I still wanna take to the skies and fly

I still wanna learn it’s ok to sometimes cry

I still wanna travel this big earth

I still wanna help with a puppy’s birth

I still wanna learn to really surf

I still wanna learn to live without hurt

I still wanna really learn

How not to let people’s words burn

I still wanna really figure out

How just to let go, stand up and shout

I still wanna gather cattle again

I still wanna laugh and grin

I still wanna open a rodeo

I still wanna learn to to go with the flow

I still wanna  pick up a guitar

I still wanna  drive a convertible car

I still to live without debt

I still wanna  try to fly a jet

I still wanna see sights I’ve never seen

I still wanna go to places I’ve never been

I still wanna believe I have a job in this life

I still wanna just make things feel right

I still wanna make new friends

I still wanna make more photos with my lens

I still wanna make a difference to someone’s life

I still wanna make more memories in mine

Walk a while in my boots...

Pictured is my boot-clad foot peeking out
from underneath my security officer
uniform's pants. I'm just about to step
out onto the airport's tarmac.

Today I pulled my boots on for work...

And no, they are not a part of our uniform regulations but before my employers hurry to write me up for disobeying it, maybe you should read to the end of this post…

I don’t usually get into politics or try to talk about it. It’s too difficult for a normal little person to understand. I don’t understand those huge paychecks that big bosses get, I know the difference between domestic and foreign politics: domestic being politics of the homeland and foreign meaning dealings with –or sometimes meddling with- other countries and their affairs.

Every now and then there’s an election. In an election normal, everyday people vote for normal everyday people that will decide the day to day life decisions of normal everyday people. I myself fell victim into blaming some of the upcoming budget cuts on simply on congressman and raving about it in social media. 

The fact is that there are 200 ordinary people in the Finnish parliament. Those 200 are someone’s mothers, dads, sons and daughters. They have faced adversity and heartache in their lives just like you and me: some more so then others. Some of them are healthy, yet some battle with personal illnesses or illnesses of loved ones. They’ve been scared of upcoming exams at school, been bullied, succeeded and failed at things. They are people, just like you and me. BUT they are the ones who are deciding life for ME and for YOU. I understand that they are people, but do they understand that I’m a living human being as well?

Do they understand, that by cutting Sunday pay, they will be hitting the people who’s salary may consist as much as 1/3 of that? These tens of thousands of people’s mortgages are in jeopardy because of that! The roof above their heads is in danger of being ripped away because of this minor cut that is only targeted at a “fraction of the workforce”. Force is hard to see and therefore hard to think about it as concrete. Why won’t they talk about PEOPLE? People are real, people are concrete!

I find it sad that some jobs are still regarded as lower jobs and the people who work in them are regarded by the media and parliament as less-than- human. 

In my eyes there are only 2 “ain’t worth-shit” jobs: criminals, both common and professional ones that range from your wife-beater/child molester to smugglers and hustlers. That McWorker is no less valuable then a big-time corporate boss, for he will serve you food which you need to live. Cleaning crew are DEFFIDENLY not lower class people, for without them your businesses would be a lot dirtier! Does a smaller salary make a person something less human?

I pulled on my boots today because I took a lot of willpower to get out of bed and go to work. It feels like those deciding about our lives seem to think that people who run the mundane day-to-day jobs are expendable and somehow less-than-human.

To me boots have signified a hard-working person with a good moral. An old fashion cowboy who rode and worked and did the best he could in circumstances which were harsh and less than ideal. It is a symbol of an honest day’s work. I pulled my boots on today so I could remember to value myself as an employee and more so a human being! I needed a concrete reminder of why even to go to work an exist.

Don’t be bothered to cry out to the congressmen and ask them to walk a month in your shoes and live off of your salary. A month is way too short and easy. You could stand on your head for a month! I don’t claim to have any solution to this dilemma that is too big for a little ol’ person like me to comprehend. But I am tired of exsisting and feeling like a burden to these parliament people! 

I wish I could take a video camera and visit every one of Finland’s population and let them tell their story in 5 minutes or less. The make the parliament watch each and every one in a marathon. 5,5 million x 5 minutes = a concrete look that these are real people here, not just figures in a yearly economy report!

So I am going to continue pulling my boots on every now and then as a reminder to myself and a testament to others that each of us matters.

Put your boots on!

Kävele hetki minun elämässäni...

Kuvassa bootsi pilkottaa vartijan työhuosujen
lahkeen alta, kun olen juuri astumassa
lentokentän platalle.

Minä vedin tänään bootsit jalkaan....

Eivätkä todellakaan kuulu normaaliin työasuun, mutta ennen kuin työnantajani edustajat lukevat tämän ja kiiruhtavat antamaan minulle muikkaria työasun käytöstä, kannattaa lukea loppuun...

En normaalisti jaksa "innostua" politiikasta. Tuntuu, ettei tälläinen tavallinen ihminen voi ymmärtää siitä mitään. En käsitä miten (tai edes miksi) optioita jaetaan, tiedän että sisäpolitiikka tarkoittaa kotimaan asioita ja ulkopolitiikka on muiden maiden kanssa tehtävää yhteistyötä tai joissakin asioissa muiden maiden asioihin sekaantumista.

Aina välillä järjestetään vaalit. Siinä tavalliset ihmiset äänestävät tavallisia ihmisiä päättämään tavallisten ihmisten asioista. Sorruin itsekin haukkumaan yksittäisiä kansanedustajia sosiaalisessa mediassa päätöksestä yrittää leikata pienipalkkalaisilta taas vähän ”nostaakseen” Suomen tästä velkakuopasta pois. Siellä on 200 erilaista tavallista ihmistä. Siellä on 200 ihmistä, jotka ovat joidenkin äitiä, isiä, poikia ja tyttäriä. He ovat varmasti kohdanneet elämässään vastoinkäymisiä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Osa heistä on terveitä, osa taistelee oman tai läheisen sairauksien kanssa. He ovat jännittäneet kokeita koulussa, kokeneet koulukiusaamista, onnistuneet sekä epäonnistuneet. He ovat ihmisiä, kuten minä ja sinä. Mutta he ovat päättämässä MINUN ja SINUN elämästä. Minä ymmärrän, että he ovat ihmisiä, mutta ymmärtävätkö nämä 200, että MINÄKIN olen ihminen?

Ymmärtävätkö he, että satojen tuhansien ihmisten palkka voi koostua jopa kolmanneksen siitä sunnuntailisästä, jota he ovat nyt leikkaamassa? Että näiden ihmisten asuntolainat ja näin ollen katto pään päällä voi oikeasti olla uhattuna tämän ”pienen” leikkauksen takia, joka koskee vaan ”marginaalia” työvoimasta? Miksi ei puhuta ihmisistä, vaan ”työvoimasta”? Voimaa ei voida nähdä, sitä on paha ajatella konkreettisesti. Jokainen ihminen on konkreettinen!

Uskomatonta, että ihmiset vieläkin puhuvat ”paskaduuneista”, että niitä tekevät ihmiset ovat jotenkin turhempia kuin ”oikeita töitä” tekevät ihmiset. Minun listalla on 2 ”paskaduunia”: ammattirikollinen sekä rikollinen, joka kattaa kaikki raiskaajista, perheväkivallanharjoittajista, kavaltajista, pikkunäpistäjistä ihmisten salakuljettajiin. Hamburilaistyöntekijä Mäkkärissä ei ole yhtään sen alempiarvoinen kuin SAK:n puheenjohtaja. McTyöläinen tarjoaa sinulle syötävää, jotta voit jatkaa päivääsi. Siivoojat eivät TODELLAKAAN ole paskaduunissa! Sillä he tarjoavat meille siistin ja hygieenisen paikan tehdä töitä. Tekeekö pelkkä pieni palkka ihmisestä vähempiarvoisen?

Minä vedin tänään bootsit jalkaan sillä vaati aika paljon  voimia lähteä töihin, kun tuntuu siltä että valtiomme päättävät voimat ovat sitä mieltä, että perustyöntekijät eivät ole minkään arvoisia. Minulle bootsit ovat aina merkinneet hyvän moraalin omaavaa ihmistä. Vanhanajan karjapaimen, joka hoiti työnsä mahdollisimman hyvin olosuhteissa, joissa oli paljon parannettavaa. Se kertoo rehellisestä työntekijästä, joka hoiti päivittäiseen elämään pakollisia töitä. Vedin tänään bootsit päälle, jotta muistaisin arvostaa itseäni työntekijänä ja ennen kaikkea ihmisenä! Tänään tarvitsin muistutuksen juuri siitä, miksi käyn töissä tai miksi olen ylipäänsä olemassa!

On turha vaatia kansanedustajia ”elämään kuukausi paskatyöläisen bootseissa”. Kuukauden kukkuu vaikka päällään! Minulla ei ole ratkaisua ongelmaan joka on niin iso, etten voi pienenä ihmisenä sitä käsittää. Mutta olen lopen kyllästynyt tuntemaan oloni taakaksi tässä maassa ja näille ”päättäjille”. Haluaisin lähteä videokameran kanssa kiertämään Suomea ja kuvaamaan 5 minuutin otoksen jokaisesta ihmisestä. Otsikoksi tulisi 5-elämästäni ja jokainen saisi kertoa kuka on ja oman elämänsä tarinan tiivistetysti. Suomessa on noin 5,5 miljoonaa ihmistä, 5500000 x 5 minuuttia, siitä tulisi aika pitkä klippi päättäjille katsottavaksi. Muistaisivatko he sitten, että tällaisilla päätöksillä todella on kasvot eikä vaan luku jossain valtionkassassa?

Tästä lähtien vedän aina välillä bootsit jalkaan. Ihan vaan muistutukseksi itselle, että minulla ON väliä. Minulla ja jokaisella, joka yrittää olla tämän yhteiskunnan kunniallinen jäsen.

Put your boots on!

Kun minä olin pieni.... - When I was little...

Katselin tässä yhtenä päivänä telkkaria ja ilo oli ylimmillään, kun sieltä tuli Teini-ikäiset Mutantti Kilpikonnat! Tai noh, tuli ja tuli, koko sarja oli ensinnäkin tehty aivan uudestaan ja kaiken kukuraksi "turttelssit" puhuivat SUOMEA! Jaksoin seurata ohjelmaa vähän aikaa, mutta siitä oltiin tehty niin tyystin erilainen, kuin siitä mitä minä muistin että siirryin YouTuben ihmeelliseen maailmaan. Siihen vaan TMNT 1987 ja abrakadabra! Valitsin umpimähkään yhden jakson ja siirryin hetkeksi Floridan lämpöön South N Street:lle pieneen omakotitaloon. Samalla aloin miettiä, että minulla on ollut aika suomalaisiin verrattuna aika erilainen lapsuus Yhdysvalloissa!

I was watching TV one afternoon and was thrilled to see the Teenage Mutant Ninja Turtles! Or actually the revamped version of it, that instantly disappointed me. They had changed the whole story of it and to my horror the show was DUBBED IN FINNISH! In a bout of nostalgia, I dragged up an episode of the original TMNT on YouTube and was transported back into my childhood, to South N Street in the warmth of Florida. And I started thinking... compared to Finnish kids, I had quite a different childhood growing up in the USA!

Sain viettää useita vuosia Floridassa. Ala-asteen kävin lähes kokonaan siellä. Opin kirjoittamaan ja lukemaan suomea vasta palatessani Suomeen 1992, joka edelleen näkyy hienoisina kielioppivirheinä lauserakenteissa. Vastapainoksi sain erinomaisen englannin taitamisen, jota ilman en voi kuvitellakaan elämääni! Mitä minä sitten muistan lapsuudestani.... laitetaas listaten!

I was lucky to spend many years in Florida. Most of my elementary school years were spent there. I learned to read and write English, before learning to read and write my native speaking language of Finnish when my family returned to Finland in 1992. I can't imagine my life without my "better-then-average" English! What do I remember from my childhood in Florida... let's make a list!

1. Muistan miten ylpeä olin, kun alueellemme tuli Neighborhood Watch ja pääsin osallistuman kokouksiin. Neighborhood Watch kokoaa yhteen lähitienoolla asuvat ihmiset ja kaikki lupaavat tarkkailla aluettaan hiippareiden takia. Eipä siitä koskaan mitään suurempaa hyötyä ollut, mutta oli kivaa olla osana jotain "aikuista".
   I remember taking part in a Neighborhood Watch rally and being so proud to be part of something so "grown-up". It never amounted to anything, but I remember the feeling.
2. Muistan, miten aloin "syttyä" kantri-musiikkiin ja miten odottelin kasettisoittimen kanssa. että suosikkikappaleeni tulisi radiosta WIRK-kanavalta ja saisin sen nauhoitettua. Suosikki kasetti oli Dolly Partonin White Limousine, joka on ainut kasetti, mikä minulla on edelleen tallessa.
   I remember really starting to get into loving country music and sitting in front of my cassette recorder to record my favorite songs on WIRK Country-K 107,9. My all time fav cassette was Dolly Parton's White Limousine and to this day, it remains the only cassette I own.
3. Telkkariohjelmat: Cosby Show (juu, ikäviä uutisia on kuulunut sarjan päätähdestä, mutta silloin se oli 1 suosikkini), Rescue 911 (jotkut voivat olla sitä mieltä, että ei sovi lasten silmille, mutta siitä on jäänyt minulle ikuinen kunnioitus hälytyskeskustyöntekijöitä sekä palastusviranomaisia kohtaan), My Little Pony (pitäähän heppatytön tuosta tykätä) sekä Happy Days! Ja elokuvissa ET! Muistan, kuinka katsottiin koulussa toi ET ja miten jännää se oli, kun avaruuspukuiset miehet huputtivat koko talon! Ja näitä kaikkia nauhoitettiin innoissaan VHS-kaseteille!
   TV-shows: The Cosby Show (yes, I do follow the news and hate Mr. Cosby if the accusations are true, but back then, it was number 1), Rescue 911 (some might argue that's its not fit for little kids to watch such real life drama, but from it steams my admiration for rescue workers), My Little Pony (what horse-crazy kid wouldn't love that?) and Happy Days! Oh and from movies I really remember watching ET for the first time! We watched it at school and I still remember feeling in aw of those space-suit guys! And all of these were recorded on VHS-cassettes! 
4. Vapaa-aika kului hevostellessa Cody-nimisen tamman kanssa esteiden parissa. Hevostelu on ihan samanlaista rapakon toisella puolella. Mitä nyt vähän isompaa ja ehkä laajemmat mahdollisuudet harrastaa sitä, mutta pääsääntöisesti. Välillä kävelimme äidin tai isän kanssa läheiselle rannalle ja etsin hiekasta taskurapuja, joita sitten hoidin pienessä akvaariossa. Ei ehkä mitään maailman eettisintä hommaa, mutta en minä niitä suoraan kiduttanutkaan. Välillä kävimme Lake Worthin rannalla ja tein hiekkalinnoja ja uin Atlannin lämpimissä vesissä. Sitä(kin) on kamala ikävä, sillä en suostu menemään näihin Suomen kylmiin järviin! Välillä kävimme myös rullaluistelemassa paikallisessa Skating Rink Atlantis -paikassa. Muistan vieläkin Walk Like an Egyptian -kappaleen sieltä!
   Olen päässyt myös käymään monissa sellaisissa nähtävyyksissä, joista täällä olevat lapset voivat vain haaveilla! Disney World, Epcot Center, Universal, Sea World, Cap Canaveral sekä Key West kuuluivat lomareissuihin. Suosittelen kaikkia (paitsi ehkä Sea Worldia sen eettisten ongelmien takia) kaikille! Myöskin Floridan monet vesipuistot ovat kokemisen arvoisia! Olin pienenä huomattavasti arempi kokeilemaan kaikkia laitteita/vesiliukumäkiä, joten aion käydä nyt vielä aikuisena näissä uudestaan!
   Most of my free time was spent riding. Horseback riding is still very similar here and in the States. Perhaps there is a wider possibility to try different sorts of riding but all in all pretty similar. Sometimes we'd walk to the nearby beach with my mom and dad and I'd catch some little crabs to take back to my glass aquarium. Maybe not the most ethical thing to do from the crab's point of view, but I never teased them nor meant any harm. I got to hang out at the Lake Worth beach, build sand castles and swim in the warm Atlantic ocean! That (among other things) is still something I miss dearly, as I refuse to swim in Finland's cold lakes. I remember going roller skating at the Atlantis skating rink. I still remember skating backwards to Walk Like an Egyptian!
   I was also lucky enough to get to go to all the theme parks and tourist places that kids here only dream of. Disney World, Epcot, Universal, Sea World, Cap Canaveral and Key West were part of my vacations. I recommend those all (with the possible exclusion of Sea World do to ethical debates. Also, I loved Florida's water parks! I was a timid child, never really one for rides or water slides so I have to redo those one day!
   
5. Eipä ollut tietokoneita kotona minun lapsuudessa! Isä toi jossain vaiheessa kotiin Commodore 64 töistä ja sitä oli ihan älyttömän kiva pelata. Naapurin lapsille tuli jossain himoittu alkuperäinen Nintendo! Super Mario & Tetris! Wow! Itse sain ylipuhuttua vanhemmat Game Boy peliin. Se on minulla edelleen 13 pelin kera. Pieni mustavalkoisella näytöllä varustettu peli, mutta ah että mä olin ylpeä siitä!
   Didn't have any computers when I was a kid! I remember dad bringing home a Commondore 64 and I loved playing the games on that. Then the neighbor's kid's got the original Nintendo. Super Mario & Tetris! Wow! I later talked my parents into buying me that first Game Boy. You know the one with the black-and-white pixel screen! I still have it + 13 games and it still works! Man, I was proud of owning that!
   
   

Siinäpä jotain. Pitää kirjoittaa joku päivä millaista oli käydä koulua Yhdysvalloissa. Sitähän en tietty pysty vertailemaan, mutta muistoja voin kertoa. Ajat ovat taatusti muuttuneet niiden asioiden suhteen yhtä paljon.

That's that for now. One day I have to write about what it was like to go to school in the States. I can't really compare those, but should make for a nice walk down memory lane.

Hurtta Active Harness & Soft Grip Stretch Leash review

Hurtta Active Harness & Soft Grip Stretch Leash

Tuote-esittely - Review

Saimme testiin Hurtan tämän vuoden mallistosta Active valjaat sekä Soft Grip joustotaluttimen raikkaan pinkin värisenä. Molemmat tuotteet ovat laadukaan oloiset ja saumat ovat siistit. Heijastimia löytyy joka kulmasta ja ne ovat 3M-laatua, eli pimeälläkin näkyy! Vaikka valjas vaikutti omassa kädessä isolta, istui se kuitenkin hyvin 15-kiloisen kelpien päälle.

We received the Active Harness and Soft Grip Stretch Leash for testing. Both products seem good quality and the seems are done to perfection. There are plenty of quality 3M-reflectors around both products to help spot the dog (and handler) in the dark. At first I was sure the harness would be too big, but fit decently on my 15-kilo kelpie.

Soft Grip (suomeksi: pehmyt ote) hihna todella ON sitä, mitä luvataan. Ranteen ympärille tuleva osa on pehmein hihnan lenkki, joka minulla on koskaan ollut! Koko talutin ei ole joustavaa, vaan joustava osuus on kuvassa musta, joka on lukosta seuraava. Remmi itsessään on myös aika pehmyt. Hertta ei vedä, joten kestävyyttä en pysty tässä testaamaan.

The Hurtta Soft Grip Stretch Leash really DOES have the softest grip I've ever had on any leash! The whole leash itself isn't stretch, but the stretch part is the black one right after the lcok. The leash itself is also pretty pliable. Hertta doesn't pull on the leash, so can't really test how durable the leash is.

Väri on TODELLA ihana ja itsessään jo aika näkyvä. Valjaissa oleva kahva auttaa avustamaan koiraa tiukoissa paikossa ja käytinpä sitä vähän "avustajakoiramaisesti", kun etsin geokätköjä kallioisesta metsästä. Ainut mikä mietityttää on, voiko koira jäädä siitä kiinni juostessaan metsässä, koska lenkki jää koko ajan aika korkealle? Samoin toi kolmiolenkki, johon hihna kiinnitetään on ehkä hitusen liian iso. Metallinen klipsi ja toi = kilinää kun kävelee.

I LOVE the color and it works great as a attention vest too. The handle is good for helping the dog over rough terrain and I used it as a "mobility handle" while geocaching over some rocks. The only thing that worries me is, if the handle will get stuck in the bushes? Also the triangle onto which you attach the leash could be a bit smaller. Also metal on metal = jingles when the leash is attached.

Päätimme testata tuotteita uuden harrastuksen parissa! Aloitimme Geokätköilyn! Ystävämme Seija Lappalainen opasti geokätköilyn alkuun nettisovelluksen sekä Androidiin asennettavan appin suhteen. Sitten reppu selkään, kännykän app auki, Hertalle Active-valjaat päälle ja kohti Tornimäkeä ensimmäisiä kätköjä etsimään! 

We decided to test the Active -harness and Stretch Leash by starting a new hobby! We went geocaching! Our good friend Seija Lappalainen got us hooked up with the Android app and website. I tossed a backpack on, put the harness on Hertta and we headed out to find a few caches!

Geokätköilyssä etsitään piiloitettuja jemmoja, joista löytyy tietoa netistä ja erillisestä sovelluksesta. Kätköjä voi olla niin rakenteissa kuin maastossakin. Toivon kätköilyn mahdollistavan minulle ja Hertalle uusien lenkkimaastojen löytämistä. Tämän kertaiset kätköt olivat kaikki metsissä kunnon kiipeilyiden takana! Valjaat kestivät hienosti menossa mukana, eivätkä haitanneet Herttaa, vaikka näissäkin on mielestäni vähän turhan leveä toi etuosa. Toisaalta minun pikku-kelpie on myös aika kapea edestä :)

The object of geocaching is finding little hides that have been logged into the website or app. They can be in man-made structures or in nature. What do I hope to get from geocaching? New places for me and Hertta to explore of course! These caches were in the woods and required quite a bit of climbing from both myself and Hertta. The harness held up well and didn't seem to bother Hertta even though I still think the front is a bit too wide for her. But then again, Hertta is very narrow in the front.

Hertta sporting Hurtta's Active-harness

Olen todella tarkka hihnoista, joita haluan käyttää. Vasta viime aikoina olen hyväksynyt mistään muusta kuin nahasta valmistetut remmit. Tämä on ensimmäinen joustotalutin, joka minulla on koskaan ollut. Hertta ei sinäänsä vedä tai tempoile, joten epäilin mitä hyötyä joustosta voisi olla meille. Se selvisi geokätköilemällä! Klaukkalan Tornimäen kapuaminen alas koiran ollessa kytkennynä joustotaluttimeen oli silmät avaava kokemus! Vaikka Hertta ei vedäkään, hänen hypyt kiveltä kivelle olisivat voineet nykäistä minut mäkeä alas! Taluttimen jousto-osa toimi vaimentamalla sekä minuun, että koiraan kohdistuvat nykäykset! YES!

I'm really picky on what kind of leashes I will use. Untill about last year, I refused to use anything but leather. This is the first stretch leash I've ever used. Hertta doens't pull on the leash so I was skeptical on what a stretch leash could offer us. I found out geocaching! While coming down Klaukkala's Tornimäki with Hertta on a stretch leash was an eye-opening experience! Though Hertta doesn't usually pull, her jumps down the rocky hill were nicely balanced by the stretch in the leash. Without it, even those small pulls might have caused me to stumble and fall down the hill! 

Yksi asia, minkä haluaisin lisättävän remmiin on lenkki lähelle oteosaa, jolloin saan remmin helposti ja tukevasti niskan kautta lenkiksi. Näin se ei pääse tippumaan, kun Hertta on irti remmistä. Saa sen nytkin lenkille, jos lukon kiinnittää kapeaan metallilenkkiin, johon tuo rannelenkki kiinnittyy, mutta tiukkaa se tekee.

One thing that I do wish they had added to this leash is a ring onto which I could clip the lock when Hertta is off-lead. I like to wear the leash around me. You CAN make a circle out of this leash by fastening the lock to the little metal piece which attaches the handle to the lead, but it's a iffy fit.

Jahka pystymme kokeilemaan tätä enemmän ja löydämme kiitettävää/valitettavaa, niin päivitämme tänne lisää. Kokonaisuutena valjaat ovat tukevan tuntuiset, joitakin pikku muutostoiveita lukuunottamatta. Joustotalutin on aivan ihana! 

This review was based on a first time experience. If we find anything more to report, we sure will! All in all, the Active-harness seems well-made and hardy save for a few "little thing" I wish they had dun differently. I love the Stretch leash!

Oma maa mansikka....

Oma maa mansikka

Muu maa mustikka

Mistähän moinen lausahdus tulee? Mikä on kenenkin oma maa? Onko se se maa, jossa on syntynyt, vai se missä tällä hetkellä elää? Voinko valita oman maani, vaikken juuri silloin siellä asukaan? Olisiko mustikka sittenkin parempi kuin mansikka?

Viimeaikaisia uutisia ja mielenosoituksia sivusilmällä seuranneena aihe pisti miettimään. Itsehän olen ollut myös maahanmuuttaja osapuolena. He jotka minut tuntevat tietävät, että minulla on vahvat mielipiteet monesta asiasta. Tässä asiassa olen vaan niin monta eri puolta, etten ole oikein osannut muodostaa vedenpitävää ja pysyvää mielipidettä.

Maahan muutto, ”mamut”, pakolaiset, kulttuurien yhteensovittaminen, rasismi? Sanoja, joista varmasti jokaisella on omat mielipiteensä. Nuo asiat niputetaan usein yhteen, mutta ne ovat aivan eri asia! Minä olen ollut maahanmuuttaja peräti kahdesti oman näkemykseni mukaan! Kun olin pieni, perheemme muutti Yhdysvaltoihin Floridaan. Emme olleet pakolaisia. Mutta olimmeko me ”mamuja”? Yhdysvaltojen ja Suomen kulttuurit eivät eroa paljon toisistaan. Ehkä siksi, koska uskonnot eivät eroa paljoakaan. Yhdysvalloissa on niin monta eri kulttuuria sekaisin, että en erityisemmin tuntenut oloa ulkopuoliseksi. Toisaalta olin silloin niin nuori, että yksinkertaisesti sopeuduin joukkoon. Olin 12 kun muutimme Suomeen… johan alkoi tuntua!

Suomessa ei ollut ”small talkia”, Suomessa huoriteltiin opettajia (ei muuten tullut mieleenkään Floridassa, jossa Mr. ja Mrs. laitettiin jokaisen opettajan nimen eteen). Kukaan ei katsonut silmiin kaupungilla ja porukoihin pääsi, jos ryyppäsit tai tajusit mennä pyytämään röökiä.  En todellakaan vertaa itseäni pakolaisiin ja heidän kokemaansa kulttuurishokkin oman mitättömän ulkopuolisuuden tunteen kokemuksen perusteella, mutta osaan asettua myös toisen asemaan.

Kulttuurit voivat rikastuttaa! Vaikka 90% ajasta olenkin sitä mieltä, että maassa maan tavalla, suomalaiset voisivat ottaa oppia muista kulttuureista esimerkiksi tunteiden osoittamisessa sekä jokapäiväisiin asioihin positiivisesti suhtautumisessa. 

Käsittääkseni suurin yhteentörmäys syntyykin erilaisista uskonnoista. Jos maailmassa ei olisi uskontoja sekä niiden luomia sääntöjä, sodittaisiinko silloin vain resursseista? Suhtaudummeko eri tavalla kristittyyn maahanmuuttajaan kuin islamilaiseen? Entäpä buddhalaiseen? Palatakseni edellisen kappaleen toiseen lauseeseen: maassa maan tavalla. Kun muutimme Jenkkeihin, en odottanut että siellä ihmiset väistävät katsetta, tulevat alastomana saunaan kanssani taikka alkavat hoilaamaan Suvivirttä koulun päättäjäisissä vain siksi, koska SUOMALAISIA oli niin paljon Lake Worthissa, että pitäisihän meidän kulttuurimme ottaa huomioon koulussa ja elämässä!

Itse maahanmuuttoa vastaan minulla ei ole yhtään mitään! Jos olet valmis elämään ihmisarvoa kunnioittavasti sekä Suomen lakien mukaan ja kantamaan oman kortesi kekoon niin hyvin kuin osaat: tervetuloa. En todellakaan odota, että opit kieltä heti. Kyllä englannillakin pärjää täällä!

Jos lähden vierailemaan islamilaiseen maahan, minä peitän pääni ja kätken ranteeni. En usko islamiin (enkä ole kyllä perinteinen kristittykään tai muukaan uskovainen), mutta kunnioitan eri maiden tapoja ja perinteitä. En odota, että vuosikausien perinteistä luovutaan vaan, koska MINÄ olen myös vahva feministi ja EN HALUA elää islamin kanssa. Jos muuttaisin sinne työn perässä, hyväksyisin sen etten enää pysty välttämättä ajamaan minne haluan ja tekemään mitä haluan. Omaa uskontoani (jos sellaisen omaisin) voisin harjoittaa rukoilemalla kotona, sillä miten minä voisin väittää, että vain MINUN uskonnollani ja elämänkatsomuksella on väliä ja kaikki muut ovat väärässä? Minua ei myöskään häiritse, jos Suomessa tulee vastaan hijabiin (kaapuun) pukeutunut nainen. Se on hänen valintansa, mutta koska se ei ole Suomen alkuperäiseen kulttuuriin kuuluva, niin ystävällisesti älkää odottako, että MINÄ puen sen päälleni täällä.

Jos tekisin rikoksen, olisi itsestään selvää, että lähtö tulisi takaisin sinne mistä olen tullut. Mihin sitten vedetään viiva? Jos ajat ylinopeutta töihin, pitäisikö siitä sitten karkottaa? Voisiko tässäkin käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä? Raa’oista väkivaltarikoksista sekä maanpetoksista pois. Omaisuusrikokset voidaan sovittaa vankilassa tai sakoilla, sillä sillähän materiaalia saa: rahalla. Ihmisen terveyttä tai henkeä ei korvata millään. Minulle on ihan sama onko raiskaaja Abdullah Arabiasta tai Pekka Pohjois-Savosta! Molemmat voisi minun puolesta karkottaa kuuhun!

Minulla on ollut työ- ja harrastuskavereina (ja samalla heistä on tullut myös ihan vaan kavereita) suomalaisia, yhdysvaltalaisia, marokkolaisia, somaleita, thaimaalaisia, vietnamilaisia sekä intialaisia. On ollut kristittyä, buddhalaista, ateistia ja islaminuskoista. Vain sillä on merkitystä, kuinka suhtaudut yksilönä toiseen ja hoidat hommasi. Yksi rakkaimpia muistojani on tulla jouluaattona töihin Helsinki-Vantaan matkatavara-aulaan ja saada ”Hyvää joulua!” –toivotus miespuoliselta islaminuskoiselta työkaverilta, samalta joka tupakkatauon sijaan käy sivummalla päivittäin kumartamassa Allahille.

Live and let live. Voi kun oppisimme suhtautumaan toisiimme ihmisinä, eikä uskontoina tai rotuina! Myönnän, että feministinä minulla on itselläkin ennakkoluuloja ÄÄRI-islamia kohtaan, mutta ei kaikkia islaminuskoisia kohtaan. Ehkä olen tässä asiassa idealisti, mutta maybe someday, the world will be at peace.